Mainos lastenlaulukonsertista

Heti alkuun tuo mainos, olen ulkosuomalaisjäsenenä upeassa kuorossa, josta olen viime aikoina nähnyt jopa unta! Tosin aika lailla painajaismaisia, vai miltä itsestäsi tuntuisi tajuta olevasi keikalla, laulamassa lauluja, joita et ole koskaan harjoitellut, olet unohtanut, että mitä ääntä laulat, etkä edes näe oudon jonojärjestelmän viimeisenä, että missä se kuorojohtaja huitoo?! Mietin ensin, että oliko tuo joku vihje, että voisi olla jo aika luopua porukasta, mutta en luovuta vielä, heivatkoon sitten Ilona minut ulos, jos huomaa ettei tuosta "kotirouvasta" ole enää mihinkään! 

Täällä ollaan sairastettu vatsatautia. Varpu oli oksennellut maanantaina aamulla, Säteen koulun sairaanhoitaja soitti tiistaina kolmen aikoihin, että noutaisinko oksentavan tytön kotiin, hetken kuluttua tulee ayi tyttöjen kanssa kaupasta ja sanoo, että Vuokko oksensi matkalla pari kertaa. Mä sitten keskiviikkona aamuyöstä päätin liittyä joukkoon, Sami ei ole oksentanut, mutta tuli tänään aiemmin kotiin, kun on pakki sekaisin ja huono oli, Imodiumit otti käyttöön jo aamusta, sillä eihän sitä töistä voi olla pois vaikka sitten tartuttaisikin kaikki muut... (mut kun on korvaamaton, niin on korvaamaton...)

Huomenna olisi tarkoitus lähteä aamusta Shanghaihin. Vaikka on aina huono omatunto, kun jättää lapset "yksin" kotiin, niin silti aika harvinaista herkkua tämä on, että kahdestaan jossain ollaan. Tiedän, että Suomessa monet lapset yökyläilee vaikka isovanhempien luona säännöllisesti, joka kerran viikkoon, joten ei tämä nyt niin kamalaa voi olla. Tiedän myös, että lapset viihtyy hyvin ayin kanssa ja häneen voi luottaa. Lisäksi olemme kuitenkin sen verran lähellä, että jos joku iso hätä tulee, niin pääsemme parissa tunnissa tänne. 

Ja formuloita mennään siis katsomaan. Minäkin, joka olen aina suunnilleen vastustanut moottoriurheilua, enkä edelleenkään kyllä tajua, että miksi niitä kamoja pitää roudailla ympäri maailmaa, että voi saastuttaa vielä vähän enemmän ajamalla pari tuntia ympäri rataa. Todella epäekologista! Ja sinne vaan minäkin menen, jo kolmatta kertaa. Yleensä puolet kisasta menee ennen kuin tunnistan suomalaiskuskien kypärät, pahimmassa tapauksessa ovat jo siinä vaiheessa keskeyttäneet... Mutta jos lopussa kuulee maammelaulun, niin se on kyllä upea tunne!

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille, koitan ensi viikolla taas blogailla ahkerammin, vielä on vikat Japanin reissun kuvatkin laittamatta!