Minustako Ekotähti?

Olen tv-kaistan kautta ladannut Emmerdalen lisäksi myös mm. Ekotähdet-ohjelmaa. Siinä on tehty ekologisesta elämäntavasta viihdettä. Jenni Pääskysaari ja Markus Tuukkanen menevät joka jaksossa jonkun julkisuuden henkilön kotiin/työpaikalle ja neuvovat kuinka tämä henkilö voisi muuttaa elintapojaan ekologisemmaksi. On ohjattu käyttämään oman auton sijaan junaa työmatkalla, hoidettu työpaikan kierrätys-piste kuntoon, vähennetty valaisimien määrää toimistokäytävillä, neuvottu kuinka järjestää ekot tupaantuliaiset ym., yleensä julkkis on saanut viikon aikaa suorittaa jotain tehtävää, esim. juuri joukkoliikennevälineisiin siirtymistä ja Markus on antanut aiheeseen liittyen havainnollisi esimerkkejä eli mm. kuinka monta jalkapallokentän kokoista metsäpalstaa kuluu vuodessa työmatkaliikenteeseen henkilöautolla ja junalla.

Mulle on ympäristönsuojelu ollut nuoresta asti tärkeää. Muistan lukioaikoina lainanneeni kirjastosta kirjoja ympäristönsuojelusta, en muista näkyikö se silloin mitenkään arjessa, tuskin. Kun muutin Samin kanssa yhteen asumaan, aloimme kyllä heti kierrättämään sellaisia jätteitä, mitä lähiympäristössä kerättiin. Muistelen, että meillä kerättiin heti ekasta asunnosta lähtien biojätettä, lehtiä ja pahvia. Koska olimme köyhiä opiskelijoita, emme kauheasti ostaneet mitään ja ostimme paljon kierrätysjuttuja kotiinkin. Suomessa asuessamme ostin myös suurimman osan lastenvaatteista kirpputoreilta.

Olen kuulunut aika moneen ympäristön- ja eläinsuojeluun liittyvään yhdistykseen, lisäksi olen Vihreän liiton jäsen ja ollut joskus jopa Espoossa kunnallisvaaliehdokkaana, taisin saada 75 ääntä :-)



Tällä hetkellä mun ekologinen jalanjälki on todella suuri ja suurin syy siihen on tietysti lentäminen! Lennämme joka kesä Suomeen ja takaisin ja sen lisäksi tulee käytyä ainakin kahdesti lomalla, onneksi ne lennot ovat sentään tänne lähemmäksi. Kiina on niin iso maa ettei kohtuullisen junamatkan päässä ole kovinkaan montaa paikkaa, mihin haluaisi lomalle mennä. Shanghain reissut tehdään nykyään aina junalla, ainoastaan matkalaukkujen kanssa autolla, mutta Suomen lentoja lukuunottamatta pyrimme lähtemään lomille aina Hangzhoun kentältä.

Haluaisin elää ekommin, mutta se on vaikeaa ja se suurin este on ihan omassa päässä! Kyllä mä asiaa paljon ajattelen, ei pidetä turhia lamppuja päällä, telkkari auki vain, kun sitä katsotaan, ei pidetä kotia talvella kovin lämpimänä (jo siitäkin syystä ettei sitä kunnolla lämpöiseksi saa) ja kesällä ei koiteta saada kovin viileäksi. Sekaroskien lisäksi meillä laitetaan sivuun lehdet ja paperit (paperinkeräystä saisimme kyllä tehostaa), pahvit, muovipullot, tölkit, lisäksi ayin kautta menee kierrätykseen vanhat vaatteet ja kengät, kirjoja ja pieniä kodin juttuja. Kaupassa kuitenkin välillä ihania juttuja nähdessään unohtaa miettiä, että tarvitsenko tätä oikeasti?



En osta itselleni juurikaan vaatteita tai kenkiä, osittain siksi ettei niitä täältä oikein saa, osittain siksi etten saa aikaiseksi mennä teettämään räätälille, mutta myös osittain siksi etten koe tarvitsevani montaa takkia ja montaa kenkäparia. Yleensä ostan kunnolliset hieman kalliimmat ja mieleiset kengät ja kuljen ne aika loppuun. Lapsille ostan vaatteita, liikaa, joskin olen vähentänyt selvästi! Heidänkin vaatteet koitan kyllä käyttää loppuun ja ne, mitä ei enää käytetä kierrätän eteenpäin.

Pyrin pitämään aina mukana kangaskasseja, niin en tarvitse muovikassia kaupasta. Suihkussa käydessä sammutan veden shampoon ja saippuan laittamisen ajaksi, saman opetan myös lapsille, ikävä kyllä lapset käyvät välillä isossa kylpyammeessamme, nyt talvella tosin vähemmän, sillä lämmin vesi loppuu ennen kuin amme on edes puolillaan, ehkä hyvä näin. En pese astioita juoksevalla vedellä ja koitan ayillekin tankata päähän, että pyykinpesukone pitää olla täynnä, paria paitaa kerrallaan ei tarvitse pestä. Koitan kesällä pitää aina omaa vesipulloa mukana ettei tarvitsisi ostaa pieniä vesipulloja, meillehän kotiin tulee vajaan 20 litran pönikkä vettä, mitä juodaan ja mistä tehdään ruokaa, pullot onneksi käytetään uudestaan.

Olen ajatellut, että voisin vähitellen opetella ekologisempia elämäntapoja. Tässä jotain ajatuksia:

- useammin bussi taksin sijaan, esim. täältä keskustaan päin mennessä
- hissin sijaan voisin joskus mennä rappusia pitkin, edes alaspäin
- enemmän kasvisruokaa, ainakin pari kasvisruokapäivää viikossa, ennen tänne muuttoa olimme kasvissyöjiä, joten ei pitäisi olla iso ongelma, mutta jotenkin liharuoan tekeminen tuntuu tällä hetkellä helpommalta
- vähemmän kaiken mahdollisen ostamista, sekä itselle, lapsille että kotiin, vähemälläkin pärjää!
- ruokaostoksia tehdessä pitää myös ekologisuus mielessä, ei turhia pakkauksia, ei ulkomailta tuotua, jos kotimaistakin (eli kiinalaista) saa helposti ja se ei aiheuta vaaraa terveydelle. Olemme mm. siirtyneet melko täysin ulkomaiseen maitoon, maitokohun jälkeen ei ole kiinamaito houkutellut kuin sillon, kun kahvi- & muromaito on loppu ja kioskilta saa vain kiinalaista



Olisi kiva kuulla, mitä ideoita tai neuvoja muilla olisi? Ja miten homma näkyy lukijan arjessa, käykö ympäristöasiat mielessä ollenkaan?

Oman ekologisen jalanjälkesi voit laskea mm. täällä ja täällä! Noissa painotetaan hieman erilaisia juttuja, tuossa ekassa sain aika pienen jäljen, jos kaikilla olisi yhtä pieni kun mulla, tarvittaisiin vain 0.4 maapalloa. Jälkimmäinen kertoi, että jalanjälkeni tarvitsee 11 hehtaaria metsää ja jos kaikki suomalaiset eläisivät kuten minä, tarvittaisiin noin kolmen Suomen verran metsää!

Ja vielä yksi linkki, kannattaa käydä katsomassa videopätkä pulloveden turhuudesta, jos et ole vielä nähnyt! PULLOVESI ON TURHAA!