Halloween

Uurastimme useamman viikon PAFA:n kanssa Halloween-juhlien vuoksi ja eilen ne sitten oli! Upeat juhlat, kaiken uurastamisen arvoista! Meillä oli Scary House, oli kynsienlakkausta, "tatuointeja", teltassa ennustaja, sai värittää kuvia, etsiä paloja, joista muodostuu kuva, ostaa pikkusälää, pelata pelejä ynnä muuta, paljon oli touhua. Lisäksi tarjolla oli ruokaa, pizzaa ja koulun ruokalan valmistamia juttuja. Etukäteen ostetut liput maksoivat n. 3 euroa ja sillä sai ruoan ja käydä joka paikassa, pienet ostokset oli 10 sentistä euroon.

Tältä näytti koulun edusta, Säde siellä seassa:

Tässä minä, kerrankin luonnollisen kauniina!

Ja tässä Sami, valmiina leikittämään lapsia!

Scary Housea aloimme tekemään torstaina pienten koululaisten lounaan jälkeen. Saimme melko vapaat kädet heidän ruokailutilassaan ja lopputulos oli todellakin jotain muuta! Ikävä kyllä en ottanut huoneesta "ennen" kuvaa. Tästä kokista kuitenkin, ensin hän oli ihan normaali kokki, ehkä koki jotain kamalaa ja päätyi seuraavanlaiseksi:

Kokkiparka :-(

Lattian saimme näin kivan näköiseksi. Jaanuska Rosesta pyysi puutarhureista säästämään hänelle lehtiä ja niin he tekivät, kolme säkillistä saimme ja se riitti mainiosti! Peitimme ensin lattian jätesäkeillä, jotta se vähän suojaisi sitä ja siivoaminen olisi helpompaa.

Ostin Varpulle ja Vuokolle tällaiset luurankopuvut, ilman isompia tinkaamisia 5e/kpl. He eivät juhliin niitä laittaneet, mutta kotona testasivat.

Sami oli myös luurankopuvussa ja tässä vetämässä lapsille yhtä pallopeliä, kivasti saimme joitain isiä mukaan viihdyttämään!

Pienet neidit oli Tokion Disneylandistä ostetuissa simppeleissä prinsessamekoissa, nuo oli kietaisumallia ja menisi vielä Säteellekin! En kyllä usko, että nuo säilyvät ehjinä niin kovin montaa vuotta.

Veet kävivät lakkauttamassa kynsiään, se olikin ruuhkainen paikka tatuoinnin kanssa.

Ja tässä lopputulos.

Ruuhkaa oli myös värityskuvapöydässä, hyvin simppeli juttu, mutta todella suosittu!

Säde sai kunniamaininnan puvustaan ja oli siitä kovin iloinen!

Lopuksi oli arvonta, osa palkinnoista oli ostettuja, osa lahjoituksina saatu ja päävoittona taisi olla hotelliyö, ruuhka oli aikamoinen ja tämä oli mukava päätös illalle. Aamulla oli olo kuin kankkusessa, liikaa valvomista viime viikolla ja päivät täynnä touhua. Torstaina menin koululle aamulla klo 8 Passport Clubiin, kävin puolen päivän aikoihin kahvilla kotona ja jatkoin koululla ilta kahdeksaan asti... Yhtä pitkä päivä oli eilinen. Mutta oli se kaiken vaivan arvoista. Vaikka Halloween on hyvin amerikkalainen juhla, kaupallinen, silti tärkeimmäksi jäi mulle mieleen se, että lapsilla ja aikuisillakin oli todella hauskaa! Vanhemmat olivat lasten kanssa pitämässä hauskaa, monilla opettajilla ja vanhemmilla oli Halloween-asu tai vähintään peruukki tai sarvet päässä. Sitä vaan miettii, että voisiko Suomessakin olla enemmän tällaista? Suomessa on tällaista karnivaalimeininkiä oikeastaan vaan vappuna ja sekin usein viinan voimalla eli ei niinkään koko perheen mukavaa yhdessäoloa. Mutta se siitä, Halloween on ohi. Oli upeata, mutta upeata myös se, että se on ohi! Nyt alkaa täällä joulun odotus, vähän kerrallaan ja eräs meidän perheessä odottaa kovasti syntymäpäiväänsä, mikä on kuun lopussa, joku täyttää meillä ekaa kertaa pyöreitä vuosia!!! Oikein mukavaa viikonloppua!

Lähettäjä 18.9.2008

Formulat Shanghaissa

Kisa oli jo reilu viikko sitten ja tulokset kaikkien tiedossa, joten ei siitä sen enempää. Mä en oo varma, että tunnistinko esim. Kovalaisen Heikin autoa ollenkaan, joten se mun formulatietoudesta... Kisa oli tylsä, fiilis ei ollut niin hyvä kun edellisenä vuonna, vaikka sää suosi. En edelleenkään tajua, mitä järkeä tuossa on, mutta kuvista varmaan ilmenee, että miksi minä olin siellä! Oli kyllä mielettömän kivaa olla reissussa kahdestaan, siis ilman lapsia, niin ihania kun tytöt ovatkin, niin tekee hyvää olla välillä jossain ilman heitä! Ja kun Tokion reissu tehtiin aika lailla tyttöjen ehdoilla, niin oli kiva tehdä aikuisten reissu aikuisten ehdoilla! Kävimme molempina iltoina hyvin syömässä, perjantaina kahdestaan Blue Frogissa ja lauantaina isolla porukalla Malonesissa, mikä oli meille uusi tuttavuus, mutta menemme varmasti uudestaan!

Otin mä pari kuvaa autoistakin, tämä pöllähdys oli heti lähdön jälkeen ekassa kaarteessa, missä me istuttiin, tämän enempää niitä ei sitten ollutkaan, pöllähdyksiä siis.

Kotimatkalla oli sentään vähän jännitystä mukana. Ensin kuskin ajeli jonkin matkaa ihan väärään suuntaan tai teki turhan koukkauksen, se alku meni vielä melko hitaasti ruuhkassa. Kun päästiin tien päälle, niin jossain vaiheessa kuului selkeä pamahdus ja heräsi keskustelua, että mikähän se mahtoi olla, pitäisikö pysähtyä, miksi kuski ei reagoi mitenkään, liikkuukko tää nyt vähän erilailla, täriseekö... No, jossain vaiheessa kuski kurvasi sivutielle ja päädyimme keskelle ei mitään.

Osa porukasta meni ulos ja aika pian oli selvillä, että takaa oli sisempi rengas rikki, kuski huusi aikansa puhelimeen ja hetken kuluttua paikalle saapui paikallinen Team Ahma, neljä kaverusta kolmipyöräisen mopohässäkän päällä, harmi, kun ei kamera ollut vielä siinä vaiheessa kehissä, mutta tässä kuitenkin pari kuvaa:

Selkeä palkeenkieli renkaassa oli. Hommassa meni vain hetki, kun vararengas vaihdettiin tilalle ja päästiin jatkamaan matkaa. Vielä käytiin tankkaamassa ja melko lähellä Hangzhouta iski kuskille vielä nälkäkin, mutta pääasia, että päästiin turvallisesti perille!

Viimeinen päivä Tokiossa

Yksi juttu Tokion reissulla oli vielä tekemättä ja se oli käynti jossain puistossa. Alunperin meidän piti lähteä puistoon eväiden kanssa, mutta koska lähdimme melkein suoraan aamupalalta, niin lähdimme ilman. Menimme aivan hotellin vieressä olevaan puistoon, joka näkyi myös huoneidemme ikkunoista.

Matkalle ehdittiin leikkiä mm. uudella Pokemon-pallolla.

Kävimme ensin hieman kirpputorilla, mutta emme löytäneet mitään, mitä olisimme halunneet.

Näimme usemmankin hämähäkin ja verkon Tokion reissulla ja usein ne olivat todella isoja.

Riemu oli suuri, kun päädyimme leikkipuistoon! Kiinassahan ei puistoja oikein ole, onneksi meillä on pihalla sentään leikkipaikkoja useampikin. Tämä puisto oli kuitenkin jotain erilaista, oli paljon kiipeilytelineitä, pääsi laskemaan mäkeä, keinumaan, oli jopa hiekkalaatikko!

Kun palasimme takaisin kadulle, huomasin maassa tällaisen kyltin, mielettömän hienoa!

Monena iltana kävi näin, toinen oli hereillä ravintolassa ja toinen nukkui. Ja vuorot kun vaihtui, niin aiemmin nukkuneelle piti hakea jotain evästä. Viimeinen ilta oli ainut ilta, kun turvauduimme hampurilaiseen. 

Tokio oli upea paikka! Tuon reissun jälkeen Shanghaikaan ei tunnu enää niin upealta, liikaa ihmisiä ja liikaa meteliä. Ihmisiä oli paljon Tokiossakin, mutta kaikki  olivat kohteliaita, ihmiset eivät huutaneet, olivat kohteliaita. Jos tämän reissun pohjalta pitäisi päättää, että muuttaisinko Tokioon, niin vastaus olisi ehdoton kyllä! Harmi vaan ettei tällaista ehdotusta taida tulla :-/

Vihdoin viimeiset kuvat Tokion reissulta - lauantai

Nyt on vihdoin luvassa viimeiset kuvat Tokion reissulta! Vastahan tässä on kolme viikkoa kotiinpaluusta... 

Meillä oli lauantaina 4. lokakuuta treffit Tokiossa jo 17 vuotta asuneen Sinikan kanssa. Hän tuli noutamaan meidät hotellilta lastensa kanssa lähdimme metrolla kohti Matsuria eli jonkinlaista "kyläjuhlaa", jota vietettiin jo unohduksiin jääneen metropysäkin lähellä. Siellä tapasimme myös Sinikan anopin, joka vaikutti oikein mukavalta Japanilaiselta rouvalta, vilahtaa jossain kuvassa hieman. Mieleen tuli isot markkinat, paljon myytiin erilaista ruokaa, oli ilmapalloja, lapsille paljon juttuja, sai ostaa arpoja, onkia vedellä täytettyjä palloja, oli erilaisia yhdistyksiä, jotka jakoivat mm. pyyhekumeja, sai opetella heittämään hyrrää, pääsi istumaan poliisiautoon jne., katsokaa itse!

Tässä olemme kuuntelemassa rumpuesitystä, taustalla myös Sinikka, jolle iso kiitos oppaana olosta!!! Hän näki paljon vaivaa meidän vuoksemme, vaikka emme tätä ennen ole olleet missään tekemisissä toistemme kanssa.

Tässä Säde maanjäristyssimulaattorissa.

Hymyilevä rouva Säteen takana on Sinikan anoppi, erittäin tyylikäs ja mukavanoloinen rouva.

Tässä yksi tapa ulkoiluttaa koiraa :-)

Ihmisiä riitti.

Ilma suosi meitä todella tuona päivänä, aurinko paistoi ja oli kuuma! Viihdyimme tuolla useamman tunnin ja lähdimme Sinikan opastuksella kohti Toys 'r' us:ia, mistä Säde löysi itselleen jotain uusia Pokemon-juttuja. Varpu ja Vuokko nukahtivat juuri, kun pääsimme kauppaan, joten jäivät ilman leluja, mikä ei onneksi aiheuttanut isompia tunteenpurkauksia. Illastimme tutussa italialaisravintolassa Shinjukun asemalla ja jälkkäriksi ostimme ihanaa Godiva-jäätelöä...

Mainos lastenlaulukonsertista

Heti alkuun tuo mainos, olen ulkosuomalaisjäsenenä upeassa kuorossa, josta olen viime aikoina nähnyt jopa unta! Tosin aika lailla painajaismaisia, vai miltä itsestäsi tuntuisi tajuta olevasi keikalla, laulamassa lauluja, joita et ole koskaan harjoitellut, olet unohtanut, että mitä ääntä laulat, etkä edes näe oudon jonojärjestelmän viimeisenä, että missä se kuorojohtaja huitoo?! Mietin ensin, että oliko tuo joku vihje, että voisi olla jo aika luopua porukasta, mutta en luovuta vielä, heivatkoon sitten Ilona minut ulos, jos huomaa ettei tuosta "kotirouvasta" ole enää mihinkään! 

Täällä ollaan sairastettu vatsatautia. Varpu oli oksennellut maanantaina aamulla, Säteen koulun sairaanhoitaja soitti tiistaina kolmen aikoihin, että noutaisinko oksentavan tytön kotiin, hetken kuluttua tulee ayi tyttöjen kanssa kaupasta ja sanoo, että Vuokko oksensi matkalla pari kertaa. Mä sitten keskiviikkona aamuyöstä päätin liittyä joukkoon, Sami ei ole oksentanut, mutta tuli tänään aiemmin kotiin, kun on pakki sekaisin ja huono oli, Imodiumit otti käyttöön jo aamusta, sillä eihän sitä töistä voi olla pois vaikka sitten tartuttaisikin kaikki muut... (mut kun on korvaamaton, niin on korvaamaton...)

Huomenna olisi tarkoitus lähteä aamusta Shanghaihin. Vaikka on aina huono omatunto, kun jättää lapset "yksin" kotiin, niin silti aika harvinaista herkkua tämä on, että kahdestaan jossain ollaan. Tiedän, että Suomessa monet lapset yökyläilee vaikka isovanhempien luona säännöllisesti, joka kerran viikkoon, joten ei tämä nyt niin kamalaa voi olla. Tiedän myös, että lapset viihtyy hyvin ayin kanssa ja häneen voi luottaa. Lisäksi olemme kuitenkin sen verran lähellä, että jos joku iso hätä tulee, niin pääsemme parissa tunnissa tänne. 

Ja formuloita mennään siis katsomaan. Minäkin, joka olen aina suunnilleen vastustanut moottoriurheilua, enkä edelleenkään kyllä tajua, että miksi niitä kamoja pitää roudailla ympäri maailmaa, että voi saastuttaa vielä vähän enemmän ajamalla pari tuntia ympäri rataa. Todella epäekologista! Ja sinne vaan minäkin menen, jo kolmatta kertaa. Yleensä puolet kisasta menee ennen kuin tunnistan suomalaiskuskien kypärät, pahimmassa tapauksessa ovat jo siinä vaiheessa keskeyttäneet... Mutta jos lopussa kuulee maammelaulun, niin se on kyllä upea tunne!

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille, koitan ensi viikolla taas blogailla ahkerammin, vielä on vikat Japanin reissun kuvatkin laittamatta!