Hong Kong ja Coldplayn keikka

On jo aikakin blogata tästä, kun viikko sitten tultiin jo takaisin!

Lähdimme tiistaina 24. maaliskuuta aamulla seitsemän aikoihin kohti Hangzhoun lentokenttää. Varaamamme auto ei "yllättäen" muistanut tulla paikalle, joten hyppäsimme taksiin, jolla ehdimme mainiosti ja peruimme samalla myös paluukyydin. Hangzhoun kentällä hommat sujui nopsasti ja kovin kauan ei tarvinnut koneen lähtöä odotella, tarkka lähtöaika taisi olla 8:55. Lensimme tällä kertaa Shenzeniin, sillä sinne on todella halpoja lentoja ja sieltä pääsee melko näppärästi Hong Kongin puolelle. Olimme 11 aikoihin perillä, ulos pääsimme nopeasti, kun kyseessä oli maan sisäinen lento, tässä vaiheessa ei tarvinnut täytellä lippuja ja lappuja.

Bongasimme ulostuloaulassa sekä McDonaldsin että Starbucksin, mutta emme käyneet kummassakaan mitä muutaman tunnin kuluttua hieman harmittelimme, lentokoneruoka kun ei ollut tälläkään kertaa kovin syötävää ja aamupalaa emme olleet syöneet ollenkaan.

Kyselimme aulasta Hong Kongiin pääsystä, Sami oli selvitellyt, että bussi+juna+metro olisi hyvä ja hyppäsimme pian heti terminaalin edestä lähtevään K568 bussiin, joka vei rautatieasemalla, matka kesti n. 45 minuuttia. Rautatieasemalla oli selkeät kyltitykset Hong Kongiin ja pian olimme sisällä täyttämässä lippuja ja lappuja. Passintarkastuksia oli kaksi, kun poistuimme maasta Kiinan puolella ja kun astuimme Hong Kongin puolelle, nämä meni nopeasti, isoja jonoja ei ollut. Muodollisuuksien jälkeen menimme kohti junaa, joka lähtikin melkein saman tien, kun sisään astuimme. En katsonut, että kuinka usein junia meni, mutta ilmeisesti niitä menee usein.

Menimme junalla päätepysäkille asti, joka on East Tsim Sha Tsui. Siitä kävelimme Tsim Sha Tsuille maan alla meneviä käytäviä pitkin, tuosta vaihdoimme punaiselle linjalle, joka meni Centraliin, hyppäsimme pois Admiraltyssä, josta siirryimme vielä siniselle linjalle, joka meni Chai Waniin, me olimme kyydissä vain parin pysäkin välin ja jäimme pois Causeway Bayssa, jossa hotellimme sijaitsi. Hotellimme Excelcior oli kävelymatkan päässä metroasemalta. Sami kirjasi meidät sisään hotelliin ja samalla aikaa minä hain läheisestä Starbucksista kahvia ja syötävää. Meillä meni aikaa lentokentältä hotellille noin 2.5 tuntia.



Söimme pikaisesti ja lähdimme hakemaan konserttilippujamme. Olin katsonut etukäteen, että lähellä on yksi lipputoimisto. Etsimme HK-Ticketing logoa kovasti, mutta emme löytäneet siitä risteyksestä, missä toimisto piti olla. Kiersimme ja katselimme ja kurkkasimme Tom Lee Music musiikkikauppaan, missä oli sähköpianoja, minkä osto oli ajankohtaista. Menimme ulos ja aloimme katselemaan talojen numeroita ja tuo musiikkikauppa olikin oikea numero, missään vaan ei ollut merkintää lipputoimistosta. Menimme kuitenkin uudestaan sisälle ja menimme toiseen kerrokseen, missä toimisto sitten olikin. Sami jäi katselemaan lisää pianoja ja minä kävin hakemassa liput pois.

Liput laukun sivun taskussa lähdimme vaan kävelemään ja ihmettelemään. Hong Kongissa on kapeita katuja ja pieniä kortteleita, siellä kulkee ratikoita, busseja ja autoja ja etenkin bussit tuntuvat menevän vihreillä todella kovaa ja ihan vierestä, joten ihan kadun reunassa ei kannata seisoa! Aika pian huomasimme olevamme Times Squaren edessä ja menimme sinne, muistimme, että siellä on ihan hyvä kirjakauppa ja muitakin ihan kivoja kauppoja, Samille härveleitä. Sitten iski nälkä ja löysimme Tony Roma's ravintolan, johon ihastuimme Singaporessa. Ei pettänyt tälläkään kertaa ja söimme vatsamme täyteen! Kiertelimme vielä hieman, löysimme mulle sormuksen, Sami osti vihdoin Conversen tennarit (punaiset!!!) ja vielä mahtui jäätelöt, kun huomasimme kauppakeskuksessa olevan Ben & Jerry's jätskipaikan. Lopulta vielä alimmassa kerroksessa olevaan "City Shoppiin" ja kohti hotellia.

Huoneessamme oli telakka iPodille, joten iskimme mun iTouchin kiinni ja kuuntelimme yllättäen Coldplayta, kunnes uni alkoi kutsua.

Heräsimme sateiseen Hong Kongin aamuun yhdeksän jälkeen ja lähdimme pikapikaa aamupalalle, joka oli aika hyvä, aika paljon oli valinnanvaraa. Kävimme huoneessa ottamassa kamerat mukaan, mikä oli turhaa, sillä emme ottaneet ainuttakaan kuvaa sateisesta kaupungista päivän aikana... Kävelimme melko lähimaastossa ja teimme ostoksia, mukaan lähti mm. Samille oma oranssi iPod, mulle Body Shopista kaikenlaista, paitaa ja huivia. Kävimme syömässä Australialaisessa Outback-ravintolassa, jossa oli myös erinomainen ruoka! Oli ihanaa, kun ravintoloista sai salaatteja, Hangzhoussa kun niitä ei kovin paljon ole tarjolla, siinä mielessä Hooters oli hyvä, että sieltä sai salaatteja ja mä en kertaakaan saanut niistä vatsatautia!

Menimme hotellille hieman lepäämään ja valmistautumaan iltaa varten! Lähdimme ihan ajoissa Metrolla ensin Hong Kongin Central -asemalle ja pyörimme siellä hetken, kävimme kahvilla ja kirjakaupassa ostamatta kuitenkaan mitään. Konsertin piti alkaa kahdeksalta ja joskus 18:30 päätimme hypätä Airport Express -junaan, joka veisi meidät Asia World - Areenalla, joka oli lentokentästä seuraava pysäkki. Matka kesti muistaakseni reilun puoli tuntia ja juna oli melkoisen täyteen pakattu. Perillä odotti tiivis ja hieman jännittynyt tunnelma. Ostimme molemmille paidat ja mulle vielä Coldplay-kauppakassin :-)

Siirryimme jo ennen kahdeksaa paikoillemme, tilaan mahtui 11 tuhatta ihmistä ja vaikka olimme melko takana, niin näimme lavan joten kuten. Katsossa oli myös pari screeniä meitä ajatellen hyvässä kohdassa. Kahdeksalta aloitti lämppäri, joka oli Amerikkalainen Mercury Rev, Samin mielestä melko kamala, mun mielestä ihan ok, etenkin jos vertaa täällä nähtyihin Linkin Parkin ja Nightwishin lämppäreihin! Kyseessä on ilmeisesti melko vanha bändi, jota Coldplayn pojat ovat kuunnelleet nuorina poikina.

Lämppärin ja bändin välissä kuulimme mm. U2:n Magnificent -biisin, joka lämmitti minut kyllä heti! Tämän jälkeen tuli joku saman levy-yhtiön Rap-artistin biisi ja jossain vaiheessa alkoi porukat huutamaan ja viheltämään ja kun katsoimme lavalle, niin sivulavalla joku roudari tanssi :-) Tyyppi tanssi biisin loppuun ja samantien joku heitti hänelle luudan, jolla alkoi putsaamaan lavaa :-) Ei tässä kuitenkaan vielä kaikki! Biisi vaihtui klassiseksi ja niin muuttui tanssikin, siellä tuli sieviä balettiaskeleita :-D No, pian tyyppi katosi lavan taakse ja porukka oli hyvillä fiiliksillä!

Keikka kesti melkein kaksi tuntia! Paljon tuli luonnollisesti biisejä Viva La Vida -albumilta ja tämän jälkeen julkaistulta Prospekts March -albumilta, jälkimmäisessä on muutama uusi biisi ja sitten uusia versioita VLV:n biiseistä. Kaikki oleelliset hitit tuli, välillä Chris Martin soitti pianollaan ja välillä pomppi omalaatuisella tavallaan ympäri lavaa. Screeneissä näkyi luonnollisesti eniten häntä, aika paljon rumpali Will Championia ja melko vähän kitaristia ja basistia, Jonny Bucklandia ja Guy Berrymania.

Keikka perustui paljolti ihan musiikkiin ja Chris Martinin karismaan, välispiikkejä oli aika vähän, mutta ne oli hyviä ja usein hauskoja, hän selkeästi korostaa aina mokiaan, millä saa tietysti yleisön hyvälle tuulelle. U2:n kaltaista megashowta ei täällä nähty ja ei sitä kaivattukaan, musiikki itsessään riitti! Yleisö lauloi hienosti mukana melkein joka biisissä, mutta etenkin vanhemmissa mm. Scientist:ssa ja Fix You:ssa, Viva La Vida:ssa on juuri konserttiin sopiva "huutokohta", millä yleisöä huudatettiin ja sitä jotkut huusivat vielä metroon mennessäkin, mikä aiheutti kyllä kylmiä värejä meikäläisessä.

Melko loppupuolella bändi lähti kävelemään salin reunaa pitkin taakse ja nousivat ihan takimmaisten penkkien välissä olevalle pöydälle. Martin sanoi, että koska huone on niin pitkä, niin heidän mielestään on ihan reilua käydä takanakin :-) Siinä vetivät sitten akustisesti pari biisiä ja rumpalikin lauloi yhden biisin, Chris Martin pyysi myös yleisöä tekemään kännykkäaallon eli salista valot pois ja omalla vuorollaan valoisana oleva kännykkä ylös :-)

Kaikki ihana loppuu aikanaa, parit encore-biisit bändi veti ja poistui paikalta, kuten teimme me muiden tuhansien ihmisten kanssa.

Mä menin konserttiin ihan innostuneena, livemusiikki kun kolahtaa aina! Mutta en ollut mikään suurensuuri Coldplay-fani, pidin kyllä biiseistä, mutta en ihan kamalasti tykännyt Chris Martinin laulusta tai pidin äänestä, mutta etenkin livevideoita nähdessäni meni välillä niin sanotusti leppäkerttu korvaan eli nuotin vierestä meni välillä. Tuolla keikalla en kuitenkaan huomannut mitään tällaista, osittain olin varmaan niin fiiliksissä etten huomannut siksi, mutta muutenkin tuli sellainen olo, että hän olisi kehittynyt laulajana, homma toimi! Ja niin, konsertin jälkeen olen kyllä ollut erittäin suuri Coldplay-fani ja kuunnellut lähinnä sitä, jos en ihan 24/7, niin ainakin 12/7!

Kuunnelkaa ihmiset musiikkia! On sitten paska fiilis tai hyvä fiilis, niin aina toimii!

Ja vielä lopuksi se, että olipahan ihanaa olla reissussa kahdestaan! No, etenkin reissaaminen ilman lapsia oli kovin kovin helppoa, mutta oli myös ihanaa olla pari päivää kahdestaan sen ihmisen kanssa, jonka seurasta eniten nauttii! Ja tässähän ikäänkuin vietimme samalla meidän viime kesäistä 10v hääpäivää!