Formulat Shanghaissa

Kisa oli jo reilu viikko sitten ja tulokset kaikkien tiedossa, joten ei siitä sen enempää. Mä en oo varma, että tunnistinko esim. Kovalaisen Heikin autoa ollenkaan, joten se mun formulatietoudesta... Kisa oli tylsä, fiilis ei ollut niin hyvä kun edellisenä vuonna, vaikka sää suosi. En edelleenkään tajua, mitä järkeä tuossa on, mutta kuvista varmaan ilmenee, että miksi minä olin siellä! Oli kyllä mielettömän kivaa olla reissussa kahdestaan, siis ilman lapsia, niin ihania kun tytöt ovatkin, niin tekee hyvää olla välillä jossain ilman heitä! Ja kun Tokion reissu tehtiin aika lailla tyttöjen ehdoilla, niin oli kiva tehdä aikuisten reissu aikuisten ehdoilla! Kävimme molempina iltoina hyvin syömässä, perjantaina kahdestaan Blue Frogissa ja lauantaina isolla porukalla Malonesissa, mikä oli meille uusi tuttavuus, mutta menemme varmasti uudestaan!

Otin mä pari kuvaa autoistakin, tämä pöllähdys oli heti lähdön jälkeen ekassa kaarteessa, missä me istuttiin, tämän enempää niitä ei sitten ollutkaan, pöllähdyksiä siis.

Kotimatkalla oli sentään vähän jännitystä mukana. Ensin kuskin ajeli jonkin matkaa ihan väärään suuntaan tai teki turhan koukkauksen, se alku meni vielä melko hitaasti ruuhkassa. Kun päästiin tien päälle, niin jossain vaiheessa kuului selkeä pamahdus ja heräsi keskustelua, että mikähän se mahtoi olla, pitäisikö pysähtyä, miksi kuski ei reagoi mitenkään, liikkuukko tää nyt vähän erilailla, täriseekö... No, jossain vaiheessa kuski kurvasi sivutielle ja päädyimme keskelle ei mitään.

Osa porukasta meni ulos ja aika pian oli selvillä, että takaa oli sisempi rengas rikki, kuski huusi aikansa puhelimeen ja hetken kuluttua paikalle saapui paikallinen Team Ahma, neljä kaverusta kolmipyöräisen mopohässäkän päällä, harmi, kun ei kamera ollut vielä siinä vaiheessa kehissä, mutta tässä kuitenkin pari kuvaa:

Selkeä palkeenkieli renkaassa oli. Hommassa meni vain hetki, kun vararengas vaihdettiin tilalle ja päästiin jatkamaan matkaa. Vielä käytiin tankkaamassa ja melko lähellä Hangzhouta iski kuskille vielä nälkäkin, mutta pääasia, että päästiin turvallisesti perille!

Viimeinen päivä Tokiossa

Yksi juttu Tokion reissulla oli vielä tekemättä ja se oli käynti jossain puistossa. Alunperin meidän piti lähteä puistoon eväiden kanssa, mutta koska lähdimme melkein suoraan aamupalalta, niin lähdimme ilman. Menimme aivan hotellin vieressä olevaan puistoon, joka näkyi myös huoneidemme ikkunoista.

Matkalle ehdittiin leikkiä mm. uudella Pokemon-pallolla.

Kävimme ensin hieman kirpputorilla, mutta emme löytäneet mitään, mitä olisimme halunneet.

Näimme usemmankin hämähäkin ja verkon Tokion reissulla ja usein ne olivat todella isoja.

Riemu oli suuri, kun päädyimme leikkipuistoon! Kiinassahan ei puistoja oikein ole, onneksi meillä on pihalla sentään leikkipaikkoja useampikin. Tämä puisto oli kuitenkin jotain erilaista, oli paljon kiipeilytelineitä, pääsi laskemaan mäkeä, keinumaan, oli jopa hiekkalaatikko!

Kun palasimme takaisin kadulle, huomasin maassa tällaisen kyltin, mielettömän hienoa!

Monena iltana kävi näin, toinen oli hereillä ravintolassa ja toinen nukkui. Ja vuorot kun vaihtui, niin aiemmin nukkuneelle piti hakea jotain evästä. Viimeinen ilta oli ainut ilta, kun turvauduimme hampurilaiseen. 

Tokio oli upea paikka! Tuon reissun jälkeen Shanghaikaan ei tunnu enää niin upealta, liikaa ihmisiä ja liikaa meteliä. Ihmisiä oli paljon Tokiossakin, mutta kaikki  olivat kohteliaita, ihmiset eivät huutaneet, olivat kohteliaita. Jos tämän reissun pohjalta pitäisi päättää, että muuttaisinko Tokioon, niin vastaus olisi ehdoton kyllä! Harmi vaan ettei tällaista ehdotusta taida tulla :-/

Vihdoin viimeiset kuvat Tokion reissulta - lauantai

Nyt on vihdoin luvassa viimeiset kuvat Tokion reissulta! Vastahan tässä on kolme viikkoa kotiinpaluusta... 

Meillä oli lauantaina 4. lokakuuta treffit Tokiossa jo 17 vuotta asuneen Sinikan kanssa. Hän tuli noutamaan meidät hotellilta lastensa kanssa lähdimme metrolla kohti Matsuria eli jonkinlaista "kyläjuhlaa", jota vietettiin jo unohduksiin jääneen metropysäkin lähellä. Siellä tapasimme myös Sinikan anopin, joka vaikutti oikein mukavalta Japanilaiselta rouvalta, vilahtaa jossain kuvassa hieman. Mieleen tuli isot markkinat, paljon myytiin erilaista ruokaa, oli ilmapalloja, lapsille paljon juttuja, sai ostaa arpoja, onkia vedellä täytettyjä palloja, oli erilaisia yhdistyksiä, jotka jakoivat mm. pyyhekumeja, sai opetella heittämään hyrrää, pääsi istumaan poliisiautoon jne., katsokaa itse!

Tässä olemme kuuntelemassa rumpuesitystä, taustalla myös Sinikka, jolle iso kiitos oppaana olosta!!! Hän näki paljon vaivaa meidän vuoksemme, vaikka emme tätä ennen ole olleet missään tekemisissä toistemme kanssa.

Tässä Säde maanjäristyssimulaattorissa.

Hymyilevä rouva Säteen takana on Sinikan anoppi, erittäin tyylikäs ja mukavanoloinen rouva.

Tässä yksi tapa ulkoiluttaa koiraa :-)

Ihmisiä riitti.

Ilma suosi meitä todella tuona päivänä, aurinko paistoi ja oli kuuma! Viihdyimme tuolla useamman tunnin ja lähdimme Sinikan opastuksella kohti Toys 'r' us:ia, mistä Säde löysi itselleen jotain uusia Pokemon-juttuja. Varpu ja Vuokko nukahtivat juuri, kun pääsimme kauppaan, joten jäivät ilman leluja, mikä ei onneksi aiheuttanut isompia tunteenpurkauksia. Illastimme tutussa italialaisravintolassa Shinjukun asemalla ja jälkkäriksi ostimme ihanaa Godiva-jäätelöä...

Mainos lastenlaulukonsertista

Heti alkuun tuo mainos, olen ulkosuomalaisjäsenenä upeassa kuorossa, josta olen viime aikoina nähnyt jopa unta! Tosin aika lailla painajaismaisia, vai miltä itsestäsi tuntuisi tajuta olevasi keikalla, laulamassa lauluja, joita et ole koskaan harjoitellut, olet unohtanut, että mitä ääntä laulat, etkä edes näe oudon jonojärjestelmän viimeisenä, että missä se kuorojohtaja huitoo?! Mietin ensin, että oliko tuo joku vihje, että voisi olla jo aika luopua porukasta, mutta en luovuta vielä, heivatkoon sitten Ilona minut ulos, jos huomaa ettei tuosta "kotirouvasta" ole enää mihinkään! 

Täällä ollaan sairastettu vatsatautia. Varpu oli oksennellut maanantaina aamulla, Säteen koulun sairaanhoitaja soitti tiistaina kolmen aikoihin, että noutaisinko oksentavan tytön kotiin, hetken kuluttua tulee ayi tyttöjen kanssa kaupasta ja sanoo, että Vuokko oksensi matkalla pari kertaa. Mä sitten keskiviikkona aamuyöstä päätin liittyä joukkoon, Sami ei ole oksentanut, mutta tuli tänään aiemmin kotiin, kun on pakki sekaisin ja huono oli, Imodiumit otti käyttöön jo aamusta, sillä eihän sitä töistä voi olla pois vaikka sitten tartuttaisikin kaikki muut... (mut kun on korvaamaton, niin on korvaamaton...)

Huomenna olisi tarkoitus lähteä aamusta Shanghaihin. Vaikka on aina huono omatunto, kun jättää lapset "yksin" kotiin, niin silti aika harvinaista herkkua tämä on, että kahdestaan jossain ollaan. Tiedän, että Suomessa monet lapset yökyläilee vaikka isovanhempien luona säännöllisesti, joka kerran viikkoon, joten ei tämä nyt niin kamalaa voi olla. Tiedän myös, että lapset viihtyy hyvin ayin kanssa ja häneen voi luottaa. Lisäksi olemme kuitenkin sen verran lähellä, että jos joku iso hätä tulee, niin pääsemme parissa tunnissa tänne. 

Ja formuloita mennään siis katsomaan. Minäkin, joka olen aina suunnilleen vastustanut moottoriurheilua, enkä edelleenkään kyllä tajua, että miksi niitä kamoja pitää roudailla ympäri maailmaa, että voi saastuttaa vielä vähän enemmän ajamalla pari tuntia ympäri rataa. Todella epäekologista! Ja sinne vaan minäkin menen, jo kolmatta kertaa. Yleensä puolet kisasta menee ennen kuin tunnistan suomalaiskuskien kypärät, pahimmassa tapauksessa ovat jo siinä vaiheessa keskeyttäneet... Mutta jos lopussa kuulee maammelaulun, niin se on kyllä upea tunne!

Oikein mukavaa viikonloppua kaikille, koitan ensi viikolla taas blogailla ahkerammin, vielä on vikat Japanin reissun kuvatkin laittamatta!

Sanrio Puroland, Tokyo

Tuttavallisemmin siis kävimme moikkaamassa Hello Kittyä ja sen kavereita. Kuten kaikki muutkin välimatkat, teimme tämänkin julkisilla. Tokyon metroasemat todella tuli tutuksi ja metrokarttoja opiskeltiin ahkerasti. Itse Puroland oli mulle vähän pettymys ja jälkeenpäin ajatellen olisin voinut jättää tuon paikan väliin, lapset kyllä tykkäsi ja olihan siellä ihan kivoja juttuja, mutta jäi lähinnä sellainen olo, että kovasti kaikkea koitettiin joka paikassa myydä.

Mutta laitetaanpa kuvia, ensin vähän matkasta ja loppuun itse paikasta.

Tämä löytyi onneksi monesta paikasta ihan englanniksikin, ei tuo japani oikein taipunut :-)

Tässä aikataulu.

Tässä odotellaan junaa.

Säde löysi aika paikkansa muiden matkustajien välistä ja viihdytti itseään lukemalla.

Melkein perillä.

Sitten luvassa hieman epätarkkoja kuvia itse paikasta, mutta laitan kuitenkin muutaman:

Kävimme pienelle veneajelulla, missä näimme paljon kaikkea söpöä ja oli nättiä musiikkia taustalla. Tässä on joku tyyppi drinksulla, jossain kodin oli sikarin kanssa...

Söpöä, jos tykkää.

Tuolla voisi herkempi saada söpöilystä allergisen reaktion.

Säde joutui näiden halittavaksi, en tiedä, että ketä ovat.

Tässä Cinnamon-pupu, tuoksui mukavasti kanelille, alkoi tehdä pullaa mieli :-)

Ja nähtiinhän me itse Hello Kittykin.

Semmoista söpöilyä tällä kertaa. Kuvat voi klikata suuremmaksi ja tuolta samaisesta Picasan kansiosta löytyy muutama kuva, mitä en tänne laittanut.

Viikko on ollut kiireinen, ihan vapaaehtoista ja mukavaa puuhaa ollut, mutta kiireinen silti. Olen lounastellut ystävien kanssa, suunnitellut koululla Halloween-juhlia (perjantaina 31. lokakuuta illalla), ollut Passport re-checkissä, tehnyt ostoksia ym., mukavaa. Tänään olisi tiedossa kevyttä ulkoilua suomileidien kanssa, ensin ruokaa Maya-baarissa ja sen jälkeen Provenceen Dragonfly:n avajaiscoctail-tilaisuuteen (ja Kaisa sulkee silmänsä näiltä mun kielioppivirheiltä :-))

Huomenna piti olla Linkin Park Shanghaissa, mutta laulaja oli rikkonut selkänsä Las Vegasin keikalla ja Kiinan keikat on peruttu. Meillä on kuitenkin junaliput ja hotelli varattu ja hotellista ei enää rahoja saada takaisin, joten päätettiin lähteä Shanghaihin muuten vaan. Lisäksi keikkalipuista voi ilmeisesti saada rahat takaisin vain viemälle ne Shanghain lipputoimistoon, se on onneksi ihan hotellimme vieressä. Sen verran väsyttävä viikko on ollut ja tulee olemaan seuraavakin, että kotiinkin olisi ollut ihan kiva jäädä, mutta toisaalta eipä tuolla Shanghaissa ole tullut kesän jälkeen vielä kertaakaan käytyä. Ensi viikonloppuna kyllä taas, kun on formulat tiedossa, sinnekin lähdemme tällä kertaa ilman lapsia. Sitten ei olekaan onneksi tiedossa mitään isompia menoja pitkään aikaan viikonloppuisin.

Vielä on Japanin reissulta muutama kuva blogattavana, mutta se siirtynee ensi viikkoon. Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!